Tappaako sote – ja maakuntauudistus kunnat?

 

Sote ei tapa kuntia. Sote sementoi kuntarakenteen pitkäksi aikaa.

Sote- ja maakuntauudistuksenjälkeen toteutumisen jälkeen kunta ei saa järjestää eikä tuottaa sosiaalitoimen eikä terveydenhuollon palveluita. Kunnan päättäjät eivät pysty ollenkaan päättämään siitä, missä terveyskeskukset ovat, missä ikääntyneet hoidetaan tai kuinka sosiaalitoimen palvelut on järjestetty. Kun valtakunnanlaajuisesti suunniteltua suurempiin kuntakokoihin perustuvaa uudistusta ei pidetty hyvänä, ihan itse tahdottiin nyt suunniteltu maakuntapohjalle rakentuva sote-uudistus. Isommissa kunnissa asiat olisi saatu päättää kuntatasolla, mutta tähän junaan emme siis halunneet hypätä.  Nyt on kertakaikkisen typerää kitistä siitä, että päätöksenteko loittonee. Itsepä haluttiin.

Kunnille sote-ja maakuntauudistus antaa laajasti eloonjäämisen mahdollisuuden. Rahoitus on tulevaisuudessa paremmin ennakoitavissa. Varsinkin erikoissairaanhoidon menot ovat elelleet omaa elämäänsä eikä niihin ole ollut todellista päätösvaltaa. Nyt maksamme jatkuvasti enemmän siitä, mistä emme pysty edes päättämään. Tulevaisuudessa maksamme enemmän siitä, mitä itse päätämme ja päätämme itse enemmän siitä, mitä maksamme.

Seuraavassa muutama vaikea luku, joihin kannattaa kuitenkin paneutua: Pälkäneen menoista – noin 39 miljoonaa euroa, poistuu maakunnan vastuulle lähes 24 miljoonaa euroa. Menot pienevät siis noin 15 miljoonaan euroon. Kun menot vähenevät noinkin paljon, valtio ottaa vastaavasti tuloja pois suunnilleen menoja vastaavan erän. Kunnan veroprosentti laskee vuonna 2019 21:stä prosentista 8,53: een. Kirkollisveronkin pitäisi hiukan laskea. Ei veronmaksu tietenkään vähene, koska jatkossa maksetaan enemmän valtion tuloveroa.

Olennaista on, että menot kasvavat jatkossa paljon hitaammin, vähemmän ja ennustettavammin kuin ennen. Nykymenolla, sotekustannusten vuoksi 39 miljoonaa olisi kasvanut lähes 5% vuodessa, jatkossa kuntaan jäävä 15 miljoonaa euroa kasvaa alle 4% vuodessa. Prosentit on laskettu kunnan kehityksestä 2006-2015. Muutos on iso.

Jos budjetti ylittyy, kunnassa verukkeena ei voida jatkossa käyttää omaa elämäänsä eläviä erikoissairaanhoidon tai lastensuojelun menoja. Ne menevät maakunnan vastuulle. Kunta voi jatkossa keskittyä rahoittamaan ne palvelut, jotka se pystyy itse edes jotenkin ennakoimaan. Ainoa asia, mistä on jatkossa pidettävä huoli, on se, että ei aleta elinvoiman kehittämisen nimissä kasvattaa matalalle tasolle laskevaa veroprosenttia. Kokonaisveroasteen pitäisi pysyä nykyisellään.

Kunnan strategiassa ei kannatakaan enää keskittyä pelkästään hyvätuloisiin lapsiperheisiin, niin kuin kunnilla on ollut tapana. Uudistuksen jälkeen ikääntynyt, eläkkeellä oleva kuntalainen on kunnan rahoituksen näkökulmasta kultaakin kalliimpi, Miksikö? Siksi, että ikääntyneen kunnalle kuuluva verotulo tulee edelleenkin kunnalle, kunnan yritykset hyötyvät edelleenkin ikääntyneen maksukyvystä mutta – menot menevät maakunnan vastuulle. 

Edellinen tarkoittaa hiukan myös sitä, että lapsiperheisiin ja heidän palveluihinsa voidaan aiempaa enemmän keskittyä. Päivähoidon ja perusopetuksen on oltava edelleen kunnossa. Meidän kannattaakin jatkossa panostaa myös siihen, että kaikenikäiset muuttavat Pälkäneelle. Jokainen ikäryhmä on yhtä tärkeä. Samalla pitää panostaa siihen, että vapaa-ajan asukkaat viettävät enemmän Pälkäneellä aikaansa, tämä kaikki lisää kunnan mahdolllisuutta selviytyä – ja kehittyä. Tämä kaikki ilman suurta riskiä.

Kuulostaako liian hyvältä? Eikö paratiisissa ole aina käärme? On…tässäkin paratiisissa käärme on tietenkin olemassa. Riski on tietenkin siinä, pystyvätkö maakunnat todellisuudessa hoitamaan soten paremmin kuin kunnat. Tämä jää nähtäväksi.

 

Kommentointi on suljettu.