Väite: Pälkäneen kunnallispolitiikka on ollut riitelyä

Väärin. Pälkäneläinen kuntapolitiikka ei ole ollut riitelyä. Harvoista, mutta hyvistä kärjistysyrityksistä huolimatta isot asiat on päätetty sopien – usein äänestämättä. Valtakunnan politiikka ei ole laskeutunut isommin kuntaamme. On tehty paljon käytännön työtä, ei strategioita. Meillä on osaamista ja hyvät suhteet ulkomaailmaan. Kannattaa kysyä kilpailevilta ryhmiltä, kuinka asiat ovat sujuneet.

Kun katsoo ja kuuntelee valtakunnan median vaalitenttejä kuntavaalien yhteydessä, tulee väkisinkin mieleen, että kyseessä on kaksi eri maailmaa. Teemat ovat kaukana arjesta ja siitä päätöksenteosta, mihin paikallispoliitikko joutuu. Valtakunnan tasolla ei ymmärretä paikallisasioita eikä paikallisesti ymmärretä esimerkiksi sitä, että sote on jo mennyt useasta kunnasta ja menee kaikista kunnista 2019 – jos sote- ja maakuntauudistus siis toteutuvat.

Valtakunnantasolla pyörivistä, kuntiin tarkoitetuista teemoista ei hyvällä tahdollakaan voi laskea kuntapolitiikkaan asioita – päivähoito ja siihen liittyvät asiat perustellaan valtakunnantasolla. Esimerkiksi päivähoitoon liittyvät teemat perustellaan yleisesti ihan joillakin sellaisilla syillä, joita kuntapolitiikassa ei oteta huomioon. Kunnassa on tärkeintä arki ja sen sujuminen ja kuntapoliitikon on mietittävä päättäessään sitä, saako päätöksellä kuntalaisen arjen sujumaan vai päinvastoin. Tämä iso ero on tehnyt myös kuntapolitiikassa mukana olevien kansanedustajien työn vaikeaksi: eduskunnassa päätetyt yleisperiaatteet muuttuvat arjen päätöksissä vaikeasti asioiksi.

Kokonaisuuteen kuuluvat vaalilupaukset. Niitä voidaan toki antaa, mutta kunnan tasolla minun mielestäni paras lupaus on se, että päätöksentekijänäkin koetan tehdä päätöksilläni arjen helpommaksi.

Tällaista riitaista debattia on ollut vaikea tunnistaa Pälkäneellä. Vastakkainasettelua on toki ollut ja sitä aina joskus koetetaan lisätä, mutta isommin tämä ei ole haitannut. Kun joku tai jossain koettaa kärjistää, on ollut hyvä miettiä kärjistäjän motiivia. Motiivin selvittyä on myös murhe selvinnyt, useimmin puhumalla. Niin kauan kun kärjistys perustuu asiasyihin, on keskustelu mahdollista ja siitä on hyötyä. Muutaman kerran olen törmännyt kärjistämiseen joka perustuu enemmänkin liikaan vapaa-aikaan ja lahjakkaaseen mielikuvitukseen: näitä on ollut vaikeampi hoitaa. Ja varmuuden vuoksi on sanottava, että kärjistyksen pisteet ovat hyvin harvat ja tulevat poliittisen debatin ulkopuolelta. Näistä pisteistä olisi jopa toivonut enemmän kuntavaaleihin ehdokkaita.

Ei siis ole juurikaan riidelty. Asiat ovat riidelleet. On äänestettykin,. mutta harvoin. Äänestäminen kuuluu demokratiaan, mutta äänestämään ajaudutaan usein joko siksi, että ei jakseta etsiä sopua tai sitten ei vain enää jakseta. Äänestämällä asia ratkeaa nopeimmin, mutta ei aina kivuttomimmin. Mitä isompi asia, sen tärkeämpi olisi edetä äänestämättä.

Tällä kaudella ei ole juuri strategioitakaan tehty. Olisi ehkä pitänyt, mutta ennen sote- ja maakuntauudistusta ei isoa strategiapäivitystä ole pidetty tarpeellisena. Tuleva valtuusto sen ehkä toteuttaa, mutta toivottavasti silloinkaan ei isona ja työläänä paperina, näin strategialla olisi edes teoriassa mahdollisuus elää jopa kuntalaisten käsissä.

Ainoa strategia mikä tällä kaudella tehtiin oli elinvoimastrategia. Sekin on hyvin käytännönläheinen paperi ja sitä alettiin toteuttaa oikeastaan ennen kuin se oli hyväksytty. Strategia myös laadittiin täysin aiemmasta poiketen. Työssä olivat mukana kunnan sidosryhmät – seurakunta, yritykset, yhdistykset, kuntalaiset – ainoa ryhmä joka hiukan loisti poissaolollaan, olimme me poliittiset päätöksentekijät. Onnistuimme sitouttamaan ”tavalliset” kuntalaiset työaikana, mutta omat kiireemme ohittivat yhteisen valmistelun.

Toinen poikkeuksellinen valmistelun kohde oli rakennusjärjestyksemme, jolle asetettiin kaksi tavoitetta: sen piti löytää ratkaisut, joilla rakentaminen on mahdollista eikä estää rakentamista, toisaalta työ koetettiin saada elinvoimasyistä valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Pienempi tavoite oli se, että asiakirjasta piti saada luettavan oloinen, ei perinteinen A4-asiakirja, jota luetaan vain pakosta.

Rakennusjärjestyksen valmistelu oli varmasti hyvin poikkeuksellinen, jo senkin vuoksi että valmistelu vei vain neljä kuukautta aikaa – ei kolmea vuotta niin kuin edellinen rakennusjärjestys. Oman kunnan käsittely oli nopea, mutta ELY tiukensi joitakin kohtia ja valitti – kun tämäkin asia selvitettiin keskustelemalla ja muuttamalla asian toivotusti – saimme hyvän, tyylikkään ja käyttökelpoisen rakennusjärjestyksen viranhaltijoiden ja kuntalaisten käyttöön.

Puhuminen auttaa. Ja puhumista enemmän auttaa ainoastaan kuunteleminen. Tämä pätee kaikessa, mutta hyvinkin paljon oman kunnan politiikassa.

/eero

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.