Välitilinpäätös?

   

Uudelleen ehdolle vai ei?

Ylipitkä, reilu nelivuotinen valtuustokausi alkaa olla takana ja tulevaa kohden pyritään. Nykyvaltuutetuista puolet pyrkii ja puolet ei.

Nykyinen valtuusto aloitti ehkä enemmän muuttuneena kuin aikoihin – niin osaamisen kuin maantieteellisen jakautumisenkin suhteen. Päätöksentekijöiksi tuli paljon uusia valtuutettuja, vanhan Luopioisten puolella syntyneitä oli enemmistö ja tämä jatkui myös kunnanhallituksessa. Varsinkin uusi ryhmä, perussuomalaiset tulivat rynnimällä päätöksentekoon ja ainakin minua peloteltiin siitä angstista, millä heidän sanottiin iskevän kunnan poliittiseen kulttuuriin.  Myös muissa ryhmissä oli mukana vahvoja muutosvoimia…Tässä yhteydessä on hyvä sanoa, että juuri nämä pelotelluimmat ovat olleet positiivisesti suurimpia yllätyksiä.

Sain itse sen verran ääniä, että pääsin tämän hetken suurimman ryhmän edustajana miettimään sitä monen mielestä himoituinta, mutta myös suuritöisintä pestiä: kunnanhallituksen puheenjohtajuutta. Kaikesta pelottelusta huolimatta, tai juuri siksi, uskalsin.

Sain vetääkseni hallituksen, johon valittiin itseni lisäksi yksi edellisellä kaudella istunut valtuutettu, mutta onneksi hyvin kokenut poliitikko Aitoosta: Jarkko Pihkala. Eve Hakala oli myös ollut samoissa kinkeripiireissä aiemmin, mutta ei edellisen valtuuston aikaan.  Hallituksessa puheoikeudella istuva valtuuston puheenjohtajisto oli onneksi kokeneempaa väkeä.

Muut olivatkin uusia. Mielenkiintoisinta oli myös se, että tämän uutuuden lisäksi koko johtoryhmä oli vaihtumassa, ja osa vaihtuvaa johtoryhmääkin vaihtui vaalikauden aikana. Vauhtia ei ole puuttunut.

Kuinka olemme onnistuneet rimpuiluilemaan hyvinkin muuttuvassa toimintaympäristössä? Kuinka kokematon hallitus on pärjännyt? Olemmeko lyöneet toisiamme, olemmeko huutaneet äänemme käheiksi? Onko riidelty ja äänestetty pienistäkin asioista?

Saatan tuottaa joillekin pettymyksen, kun sanon, että juuri hallituksen kanssa on mennyt e-r-i-t-t-ä-i-n hyvin. Kokouksissa ei ole jahkailtu, ja ne ovat olleet lyhyitä. Niistä asioista on puhuttu, joista on ollut oikeasti asiaa, mutta hyvin vähän on ollut keskustelua, jossa joku rakastaa omaa ääntää ja osaamistaan ja käyttää siksi puheenvuoron. Tätä viisauden kuulemista on ollut ehkä enemmänkin valtuustossa. Sielläkin tosi vähän ja vasta nyt, kun vaalit ovat tulossa. Toki kaikissa kinkeripiireissä on aina meitä, jotka olemme aina oikeassa ja jotka pystyvät neuvomaan muita kaikessa…

Aikaa tämä ruutu on vienyt. Itselläni on ollut lähtöjä kunnantalolle useita kertoja viikossa, puhelut kunnanjohtajan, muun johtoryhmän ja hallituksen jäsenten sekä kuntalaisten kanssa ovat täyttäneet päivät, mutta puhumalla etukäteen asioita olemme päässeet hyvään tulokseen. Uskokaa vain, mutta mitä hankalampi asia, sitä varmemmin sen saa solmuun, jos on puhumatta tai korkeintaan antautuu lähettämään sähköpostin. Puheen määrä yhden asian hoitamisessa on vakio. Joku lähellä voisi sanoa, että se on todellakin vakio, koska kotiin saakka puhetta ei ole enää riittänyt … Aikaa on siis mennyt ja kaikki ajankäyttö ei voi rajoittua työajan ulkopuoliseen aikaan. Asiat on ratkottava silloin kun ne tulevat, nykyään yleensä heti, ja kaikkia neuvonpitoja ei ajoittaa niitäkään työajan ulkopuolelle, onhan viranhaltijoillakin oltava kotielämää.

Moni pelkää sitä, että kunta muuttuu, jos sote tulee. Pelko pois, ei se miksikään muutu. Me emme ole saaneet enää moneen vuoteen itse päättää SOTE-asioistamme, vaikka moni valtuutettu tuntuu edelleen niin uskovan. Yksityisiä pelätään, vaikka harva tietää esimerkiksi sitä, että hyvämaineinen Kostia-koti ei ole kunnan oma toimija. Olemme saaneet päättää oikeastaan vain siitä, koska lasku meille järjestetyistä palveluista maksetaan. Petri Urkko ja Janita Koivisto ovat tehneet lautakunnassa kunnan puolesta sen, mitä ovat pystyneet.

Tämä tilanne tulee muuttumaan korkeintaan niin, että meillä voi olla ehkä yksi pälkäneläinen maakunnan valtuustossa. Hän on siellä päättämässä maakunnan, ei Pälkäneen asioista. Kunnan toiminnassa keskitytään niihin asioihin, joista valtuutetuilla voi edes teoriassa olla ymmärrystä. Kunnan rahoitus on helpompi ennakoida, kun jäljelle jäävistä palveluista ei voi tulla jatkuvasti sellaista yllättävää maksettavaa kuin mitä nyt on tullut erityisesti erikoissairaanhoidosta. Perusterveydenhuoltohan on sitten joutunut joustamaan.

Tulevalla valtuustokaudella koko maan talouskehityskin saadaan toivottavasti nousuun. Se vaikuttaisi nopeasti, tosin kahden vuoden viiveellä, kunnan rahakirstuun. Kokemus osoittaa, että nousukausi käynnistää taas sitä pohjoisen maakuntia kohtaavan suoneniskun – myös Pälkäneelle positiivisesti suuntautuvan muuttoliikkeen. Hiukan ihmetellen olen kuunnellut itkemistä asukasluvun laskusta: asukasluku laskee siksi, että osa kuntaa ei sikiä ja lähinnä nuoret muuttavat oppiin muualle. Kun talous ja muuttoliike taas kääntyvät nousuun, me olemme osa sitä muuttoliikettä, joka tyhjentää Kainuuta, Etelä-Savoa, Keski-Pohjanmaata jne. Ehkä me haluamme juuri sitä. On kuitenkin älyllisesti epärehellistä murehtia samaan aikaan muun maaseudun tyhjenemistä kun vaatii oman kunnan asukasluvun kasvua. Politiikassa se on toki mahdollista.

Asetuin siis kuitenkin ehdolle. Henna Virkkusen EU-kampanjan teemana oli ”Toiset tykkää, toiset ei”. Minä voisin lyhentää tätä – ”Toivottavasti edes joku tykkää”.

Kommentointi on suljettu.